Historia1

Verlan vaiheet

Verlan puuhiomo perustettiin vuonna 1872 ja pahvitehdas 1882. Tehtaassa valmistettiin puuhioketta ja vaaleaa puupahvia. Vuonna 1964 tehdastuotanto päättyi ja 1972 Verlan tehtaasta tuli Suomen ensimmäinen tehdasmuseo.

1.1

Puuhiomon perustaminen

Verlan puuhiomon ja pahvitehtaan perustaminen liittyy samaan 1870-luvun alkupuolen ajankohtaan, jolloin Kymenlaakson suuria koskia ryhdyttiin valjastamaan puunjalostusteollisuuden käyttöön. Suurista tehtaista Verla eroaa kuitenkin siten, että se rakennettiin pienen kosken äärelle, jossa sillä oli rajalliset kasvumahdollisuudet.

Verlan ensimmäisen puuhiomon perusti 1872 suomalainen insinööri Hugo Neuman, joka oli opiskellut Zürichissä, Sveitsissä. Hän rakensi vaatimattoman puuhiomonsa Jaalan talollisilta ostamaansa jauhomyllyyn. Hiomon valmistama puuhioke oli uusi tuote, joka oli tuohon aikaan syrjäyttämässä paperin perinteisen raaka-aineen puuvillalumpun. Neumanin ura Verlassa loppui kuitenkin lyhyeen, sillä hiomo paloi jo 1874 ja nuori tehtailija siirtyi takaisin rautateiden palvelukseen.

1.2

Pahvitehdas avautuu

Gottlieb Kreidl perusti 1882 Verlaan uuden puuhiomon ja sen yhteyteen pahvitehtaan. Handelsbolaget Werla Träsliperi och Pappfabrikin osakkaina olivat Kreidlin lisäksi Louis Hänel ja konsuli Wilhelm Dippell.

Verlan tehtaan kaupallista toimintaa johdettiin 1800-luvun lopulla Viipurista, missä Dippellin toimisto sijaitsi. Saksalaisen kauppiassuvun perillisenä Dippell oli monipuolinen liikemies. Hän harjoitti mm. kansainvälistä viinikauppaa ja siirtomaatavaroiden tukkumyyntiä sekä toimi Nobelin paloöljyasiamiehenä Itä-Suomen alueella.

Avoin kauppayhtiö osoittautui ajan mittaan Verlan tehtaan perustajille epäsuotuisaksi yhtiömuodoksi, joten 1906 tehtaasta muodostettiin osakeyhtiö Aktiebolag Werla Träsliperi och Pappfabrik. Pääosakkaaksi tuli konsuli Dippell, joka kuitenkin kuoli muutama kuukausi muutoksen jälkeen. Hänen osuutensa peri Wilhelmin veli, arkkitehti Eduard Dippell. Muina osakkaina olivat Hänelin perilliset ja isännöitsijä Kreidl, joka menehtyi vaikeaan sairauteen 1908. Häneltä ei jäänyt perillisiä, vaan hänen osuutensa Verlan tehtaasta siirtyi Itävallan valtiolle.

Verlan isännöitsijät Kreidlin jälkeen:

1909-1921 johtaja Hjalmar Andersin
1922 insinööri Rafael Breitenstein
1923-1950 agronomi Bruno Breitenstein
1951-1964 dipl.ins. Nils Lindblom

Tehtaan ylimestareina toimivat:

1882-1932 A. H. Kronholm
1933-1956 O.P. Richter

1.3

Verla siirtyy Kymi-yhtiön omistukseen

Perustajaosakkaiden kuoltua heidän perijöistään ei tullut tehtailijoita. Kissakoski-yhtiöt osti Verlan 1920. Kissakoskella oli jo pohjoisempana saman vesistön varrella hiomo sekä pahvi- ja paperitehdas. Vuonna 1922 sekä Kissakoski että Verla päätyivät Kymin osakeyhtiön omistukseen. Kymiyhtiö oli tuohon aikaan Suomen johtava metsäteollisuusyritys.

Uusi omistaja hankki Verlan vanhimman hiomokoneen tilalle uudenaikaisen koneen, joka kaksinkertaisti tehtaan hioketuotannon. Verlankoskeen rakennettiin myös pieni vesivoimalaitos ja tehtaan koneet hiomokoneita lukuun ottamatta sähköistettiin.

Sota-ajat eivät juurikaan vaikuttaneet tehtaan toimintaan. Kansalaissota kosketti Verlaa siten, että punaiset valtasivat tehtaan ja konttorirakennuksen, mutta koneille ja rakennuksille ei aiheutettu vahinkoa. Valloittajat pitivät tehdasta käynnissä aina maaliskuun 1918 lopulle saakka. Vaikka talvi- ja jatkosotien aikana 1939-45 tehtaan myyntimassan tuotantoa vähennettiin tuntuvasti, tuotantoennätykset tehtiin juuri sotavuosina, sillä pahvista valmistettiin ammuslaatikoita.

Toisen maailmansodan päätyttyä ei Suomen puunjalostusteollisuudella ollut vuosikausiin mahdollisuutta uusia koneistojaan, sillä investointeihin ei riittänyt varoja. Verla sai jatkaa entisellään, mikä oli tärkeää sekä tuotannon että työllisyyden kannalta. Päätös Verlankosken valjastamisesta vesivoimalaitoksen käyttöön tehtiin 1950-luvun alussa. Tuolloin pahvitehtaan ja puuhiomon toimintaa alettiin vähitellen rajoittaa. Lauantaina 18.7.1964 klo 15 seisahtui Verlan ainoa toiminnassa oleva hiomakone. Kuivaaminen ja jälkityöt kestivät syyskuulle.

1.4

Verla museona

Kun Verlan tehtaan toiminta lakkautettiin 1964, nousi esiin kysymys tuotantorakennusten kohtalosta. Alueelle perustettiin lomakylä vuonna 1967, mutta tehdasrakennukset seisoivat tyhjillään. Teollisuudessa oli tapana purkaa käyttöä vaille jääneet rakennukset, mutta Verlan kohdalla tilanne ei ollut näin yksioikoinen. Julkisuudessa oli jo 1950-luvulla esitetty ajatus koko tehtaan museoinnista. Tämä oli uutta Suomessa, sillä teollisen kulttuurin suojeluun herättiin vasta 1970-luvulla.

Virallinen ehdotus Verlan puuhiomon ja pahvitehtaan muuttamisesta tehdasmuseoksi tuli omistajayhtiön sisältä. Kymiyhtiön tiedotus- ja suhdetoimintapäällikkö Veikko Talvi oli ihastunut vanhan ruukkikylän hienoon arkkitehtuuriin ja miljööseen jo 1950-luvun alussa, jolloin hän kävi Verlassa ensimmäisen kerran. Suuren vaikutuksen historioitsijan koulutuksen saaneeseen tiedotusmieheen tekivät tehtaan koneet ja laitteet sekä koko työprosessi, joka oli säilynyt muuttumattomana 1800-luvun lopulta lähtien.

Talvi ryhtyi suunnitelmallisesti tallentamaan Verlan historiaa; hän valokuvasi rakennuksia, työmenetelmiä ja tehtaan henkilökuntaa. Lisäksi hän haastatteli eläkeläisiä ja palveluksessa olevia, keräsi vanhoja valokuvia ja muuta dokumenttiaineistoa. Talven aloitteesta tehtaan viimeisinä käyntipäivänä sen toiminnasta valmistettiin dokumentti, jonka hän myös käsikirjoitti. Tehdasmuseon juhlalliset vihkiäiset pidettiin 14.5.1972.

Tilaus
Jos tilaus on keskeneräinen, näet sen tiedot tässä.