ARKKITEHTI CARL EDUARD DIPPELL (1855–1912)

Eduard Dippell kävelyllä tyttärensä Harrietin kanssa Rivieralla 1911.
Eduard Dippell kävelyllä tyttärensä Harrietin kanssa Rivieralla 1911.

Eduard Dippell oli monipuolinen henkilö ja paljon muutakin kuin arkkitehti. Hänen elämänsä voidaan jakaa kolmeen jaksoon. Koulu- ja opiskeluvuodet Hannoverissa 1863–1876, aktiiviset työvuodet Viipurissa 1879–1899 ja kylpylävuodet Euroopassa 1900–1912.

 

Opiskeluvuodet Hannoverissa

Eduard aloitti koulunkäyntinsä Hannoverin kaupungissa 1860-luvulla. Kaupungissa sijaitsi Hannoverin kuningaskunnan hallinto ja kuningaskunnan konsulina Viipurissa oli Eduardin isä Julius Dippell.  Koulunkäyntinsä Eduard aloitti Hannoverin toiseksi vanhimmassa lukiossa Höhere Bürgerschule. 1835 perustettu koulu oli seitsemän vuotinen ja koulussa oli noina vuosina yli 700 oppilasta, joista valtaosa saksalaisia. Lähes kaikki olivat uskonnoltaan protestantteja. Eduard valmistui ylioppilaaksi vuonna 1871 ja saman vuoden syksyllä kirjoittautui opiskelemaan Hannoverin teknillisen korkeakoulun valmistavalle luokalle. Seuraavana vuonna hän aloitti varsinaisen opiskelun ja liittyi osakuntaan Corps Slesvico - Holsatia in Hannover ja valittiin sen puheenjohtajaksi. Myöhemminkin hän osallistui yhdistyneiden saksankielisten osakuntien ja sen Pietarin alaosaston toimintaan. Arkkitehdiksi Carl Eduard Dippell valmistui Hannoverin teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1876.

Koulu- ja opiskeluvuosien aikana tapahtui paljon Eduardin perheessä ja Hannoverissa. Preussin ja Itävallan välisessä sodassa 1866 oli Hannoverin kuningaskunta liittoutunut Itävallan kanssa. Itävalta hävisi sodan ja Hannover liitettiin Preussin kuningaskuntaan. Preussin johtaman Pohjois-Saksan liiton ja Ranskan toisen keisarikunnan välillä käytiin vuosina 1870–71 Ranskan-Preussin sota, jonka Ranska hävisi. Ranskan tappion myötä sota johti Saksan yhdistymiseen ja Ranskan toisen keisarikunnan kukistumiseen. Saksan keisarikunta perustettiin Versailles’ssa tammikuussa 1871, ja Preussin kuningas Wilhelm I kruunattiin Saksan keisariksi.

Eduardin isä Julius kuoli Viipurissa vuonna 1868 ja äiti Maria 1878. Eduardin veli Wilhelm oli palannut takaisin Viipuriin 1876 ja perustanut sinne oman kauppaliikkeen. Eduard itse todennäköisesti työskenteli vuosina 1876–78 Hannoverissa professori Conrad Wilhelm Hasen (1818–1902) toimistossa. Hase toimi rakennustaiteen professorina Hannoverissa, ja oli goottilaisen tyylin, etenkin pohjoissaksalaisen tiiligotiikan, elvyttäjiä ja muodosti opettajana oman koulukunnan.

 

Työvuodet Viipurissa

Ensimmäiset maininnat Eduardista Viipurissa ovat vuodelta 1879. Äitinsä kuoleman jälkeen hän palasi takaisin syntymäkaupunkiinsa. Todennäköisesti Maria Dippell oli jättänyt pojilleen mittavan perinnön. Vuoden 1879 lopulla Eduard osti ison kivitalon J. H. Stünkelin konkurssipesältä 205.000 markalla.

Dippellin ja Stünkelin perheiden suhteet olivat läheiset. J. H. Stünkel tuli Viipuriin Hannoverista muutama vuosi Julius Dippellin jälkeen. Alkuvuosina he olivat yhtiökumppaneita. Myöhemmin Julius Dippell menestyi liiketoimissaan paremmin. J. H. Stünkelin poika Johan Robert työskenteli jonkin aikaa 1880-luvun alussa W. Dippellin konttorissa. Tämän jälkeen J. R. Stünkel toimi vakuutusyhtiöiden asiamiehenä ja liikealalla. Hän oli 1910-luvulla Werlan osakeyhtiön vähemmistöosakkaana ja hallituksen jäsenenä osakeyhtiön myymiseen saakka

Viipurissa Eduard suunnitteli aluksi puisen asuinrakennuksen omistamalleen Salakkalahden tontille n:o 15, ja alkoi 1880-luvulla suunnitella Viipuriin taloja itselleen ja muille kaupungin porvareille. Vuonna 1884 hän suunnitteli kaksikerroksisen varastorakennuksen W. Dippellin kauppahuoneen pihalle.

Vuonna 1883 hän osallistui Viipuriin rakennettavan kirkon suunnittelukilpailuun, jonka hän voitti. Kirkkorakennus valmistui kymmenen vuotta myöhemmin. ”Huipun arkkit. Dippellin viipurilaisessa toiminnassa muodostaa kuitenkin suomalaiselle seurakunnalle 1893 rakennettu mahtava punatiilistä tehty kirkko, hyvää gotiikkaa, jonka sisätila oli juhlavien ristiholvien kattama. Tämä, sittemmin Viipurin uusi Tuomiokirkko, sai Talvisodassa pommin kuoriinsa, mikä sorti holvit ja tornin. Venäläiset repivät sen lopuksi maan tasalle. Torkkelin esplanadiin liittyvällä tontilla Katariinankadun varrella se muodostui yhdeksi merkittävimmistä monumentaalirakennuksista Viipurissa.” (Otto-I. Meurman 1976, Viipurin arkkitehdit)

Merkittävimmät Eduardin 1890-luvulla suunnittelemat kiviset kerrostalot sijaitsivat Viipurin linnoituksen alueella. Vuonna 1891 valmistui kauppahuone Hackmanin tontille 55 varastorakennus, jossa oli 3 kerrosta. Venäläinen seurakunta rakennutti v. 1893 tontille 153 kolmikerroksisen punatiilitalon, jonka kulmaa koristi barokkityylinen torni. Konsuli Wolfin tontille 54 nousi 1894 neljäkerroksinen asuin- ja liiketalo ja 1897 tontille 2, jonka omisti hovioikeudenneuvos Nils Perander valmistui asuintalo, jossa oli 3 kerrosta. Asunto-osakeyhtiön Ab Torkel tontille 89 valmistui 1898 kolmikerroksinen asuintalo. Samana vuonna valmistui Dippellin suunnittelemaViipurin Anniskeluosakeyhtiön kaksikerroksinen ravintolarakennus. ”Anniskeluosakeyhtiön talo poikkesi kooltaan ja ulkoasultaan melkoisesti viereisistä taloista. Talon ensimmäiseen kerrokseen sijoittui työväestölle tarkoitettu ravintola, jonka mukaan rakennus sai epäviralliseksi nimekseen Pirunkirkko. Yläkertaan oli sisustettu näyttely- ja kokoontumissali, jossa järjestettiin jatkossa muun muassa Viipurin Taiteenystävien näyttelyitä.” (Petri Neuvonen 2017, Linnoituksesta historialliseksi muistomerkiksi Viipurin vanhakaupunki 1856–1939)

Viipurin kaupungin lisäksi Eduard suunnitteli kirkon Nuijamaalle. Sekin kirkko tuhoutui jatkosodan aikana. Viipurin Papulaan hän suunnitteli tehdas- ja varastorakennuksia ja Verlaan useita rakennuksia, joissa hänen suunnittelutaitonsa on yhä nähtävissä. Dippelleiden omistamalle Rakkolanjoen kaakelitehtaalle Eduard Dippell suunnitteli tehdasrakennuksen lisäksi useita tehtaan valmistamia kaakeliuuneja, joita markkinoitiin Suomen lisäksi Pietarissa.

Todennäköisesti viimeisin hänen suunnittelemansa rakennus on Verlaan 1902 valmistunut varasto ja puusepänverstas, joka on tehty Rakkolanjoen maasälpätiilistä. Myöhemmin rakennuksessa toimi mylly ja nykyään siinä toimii Ravintola Verla ja Verlan Suman myymälä.

Eduard Dippellin aktiivinen työura päättyi 1890-luvun lopulla, jolloin hänen sairastamansa keuhko- ja sokeritauti vaativat entistä enemmän hoitoa.

 

Kylpylävuodet Euroopassa

Eduard vihittiin tammikuussa 1889 Dagmar von Alfthanin kanssa. Samana keväänä he tekivät häämatkan Välimeren rannoille ja olivat maaliskuun puolivälissä Alger’ssa. Asia käy ilmi paikallisesta sanomalehdestä, jossa heidän kerrotaan 14. maaliskuuta saapuneen Marseillesta.

Ihmisten käytössä ei 1800-luvun lopulla ollut nykyisiä välineitä, mutta samat asiat kiinnostivat. Oltiin kiinnostuneita siitä kuka, missä, milloin ja kenen kanssa liikkui. Etusijalla olivat keisarilliset, kuninkaalliset ja aateliset, mutta muidenkin laivoilla kulkemiset ja hotelleissa asumiset ilmoitettiin. Tärkeimpinä tiedon välittäjinä olivat paikalliset sanomalehdet ja julkaisut. Niiden perusteella voidaan seurata henkilöiden asumista ja liikkumista. Näin voidaan muodostaa kuva myös Dippellin pariskunnan matkoista ja oleskelusta kylpylöissä ja muualla. Heidän varallisuutensa mahdollisti oleskelun ja monipuolinen kielitaito tarjosi mahdollisuuden päästä sosiaalisiin kontakteihin ja muodostaa monipuolisia henkilösuhteita. Eduard Dippell tuki monenlaisia yhdistyksiä. Ammattiin ja taiteisiin liittyvien lisäksi joukossa oli mm. matkailija- ja raittiusyhdistys sekä kuuromykkäinkoulu.

Arkkitehti Eduard Dippell ja hänen vaimonsa Dagmar vierailivat usein keväällä ja syksyllä itävaltalaisissa kylpylöissä. Useimmin he olivat Karlsbadissa (Karlovy Vary), mutta 1894 elokuussa heidät on merkitty asuneeksi Gmundenissa hotelli Austriassa. Tällä kertaa he eivät olleet kylpylävieraita, vaan osallistuivat laulajatar Pauline Luccan Euroopan ylhäisölle järjestämään yksityiskonserttiin. Dippellit tulivat kuuntelemaan nuorta viipurilaista laulajatarta nimeltä Matilda Andersin. Dippellit lähettivät viipurilaisille lehdille kommentteja, miten uusi lupaava laulajattaremme oli Lentävän hollantilaisen Sentan roolissa valloittanut kuulijansa. Tämä ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun Dippellit olivat tekemisissä eurooppalaisen ylhäisön kanssa.

Useina vuosina 1900-luvun alussa Dippellin perhe on merkitty kylpylävieraiden joukkoon Karlsbadissa. Ensimmäisen kerran heidät ilmoitetaan kylpyvieraissa toukokuussa 1903, jolloin he asuivat hotelli Bristolissa ja pariskunnan mukana oli heidän tyttärensä ja tämän kotiopettajatar. (Herr Architekt Eduard Dippell mit Frau Dagmar, Tochter Harriet u. Erzieherin Fräulein Marie Trebaux). Tämän jälkeen he vierailivat siellä lähes vuosittain. Viimeisen kerran syyskuussa 1911.

Talvisin perhe asui Nizzassa ja kesäisin Suomessa, jolloin joskus vierailivat myös Verlassa keilaamassa ja huvittelemassa. Tehtaan työntekijöillä, jotka kylpivät saunassa ja uivat virtaavassa vedessä, ei todennäköisesti ollut käsitystä siitä maailmasta, jossa Dippellien perhe muina aikoina asui ja eli.

 

Hannu Pukkila

Arkistoahmatti, joka kirjoittaa Verlan tehtaisiin liittyvistä ihmisistä ja erikoisuuksista

Tilaus
Jos tilaus on keskeneräinen, näet sen tiedot tässä.